torstai 27. toukokuuta 2010

Mattoja

Tällaiset värikkäät ja selkeästi kuvioidut matot ovat kyllä heikkouteni. Valitettavasti kahden nelijalkaisen perheenjäsenemme takia matot ovat aika mahdoton yhtälö kotonamme. Se on ihan varma, että oli kyseessä mikä "toiminto" tahansa, se mennään tekemään matolle...

Valkoisesta nojatuolista tulee lapsuudenkotini mieleen. Meillä oli sinisellä kankaalla päällystetty sohvakalusto aivan samaan henkeen. Ainoa eroavaisuus on kädensijoissa. Se kalusto taitaa olla vielä jossakin olemassa. 1970-luvulla eroahdistusta tai pitkästymisestä kärsinyt koiramme tosin nakerteli kädensijojen päitä.

Nämä herkullisen kauniit ja käsintehdyt matot löytyivät Amy Butlerilta.

Beautiful handcrafted rugs by Amy Butler.





4 kommenttia:

mizyéna kirjoitti...

Kiitos mahtavista ja inspiroivista kuvista joita blogisi on tulvillaan. Aina yhtä kiva tulla katsomaan mitä olet taas löytänyt!

Tarja Kankaanpää-Salonen kirjoitti...

Hei Mizyena!

Onhan näiden kuvien etsimisessä kova homma välillä! Kun tyytyisikin vain muutamaan kuvaan, mutta innostun aina kun löydän hyviä kuvia:)
Ja toisaalta ideana minulla tässä blogissa on, että kuvat puhuvat puolestaan ja jätän turhat "höpinät" vähemmälle:)

(sorry väärinkirjoitettu nimimerkkisi - minulla ei toimi kaikki erikoismerkit koneellani:))

Jutta kirjoitti...

Minä rakastuin niihin värikkäisiin mattoihin, joita joku aika sitten laitoit. Mutta täällä on myös koiraongelma. Meidän koirat on jostain syystä omaksuneet, että matot ovat heidän petejään, ja niille sitten raahataan kaikki veriset luut ja muu kiva. Ja petejä saa toki myös järsiä ja rettuuttaa miten lystää...

Tarja Kankaanpää-Salonen kirjoitti...

Hei Jutta!

Se on sama juttu koirien kanssa näköjään joka puolella:) Siskollanikin oli ihan sama juttu. Hän oli mattopesulan vakioasiakkaita kun ei malttanut olla ilman mattoja. Ja ongelmahan tietysti paheni koiran vanhetessa kun tuli kaikenmaailman vanhuusiän vaivat lisäksi.
Toinen koiristamme sai kerran rapsuteltua rikki korityynynsä ja kaivettua sieltä sitten kaikki täytteet esiin. Siellä sitten nukkui tosi onnellisena sen kasan keskellä..:) Ja varsinkin toisen koiramme suurena hupina on repiä täytteitä pehmoleluista yms. Harrastuksena on myös repiä villasukista niitä nyppyjä kun nukkuu jaloissani sohvalla tai järsiä torkkutäkistä langanpätkiä irti:)
Asumme täällä enää mieheni kanssa kaksistaan, lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa ja luulisi, että paikat pysyy siistinä. Mutta leluja, puoliksi kaluttuja luita yms. muita saa koko ajan olla korjailemassa talteen:)

Blogitekstisuositus

Väriä ja persoonallista ilmettä